Sippoolan Janne oli häjy joka jäi Isoontalon ja Rannanjärven varjoon, Janne oli syntynyt Kauhavan Alakylässä Ala-Sippoolan talossa 4.4.1838.
Kauhavan Joulu -lehti:
Tappelu vaan oli poikaa. Ei ollu paikkakunnalla sitä tanssi- ja häätilaasuutta john'ei Janne helapäänsä kans teutunu ja aina jotaki puukoottanu. Ja avustajia oli, hurja ja pelekäämätöön Eskoolan Iisakki elikkä Pikku-Iikka, Tuurinmäen Jaska, Pernaan Erkki eli Sasupää-Erkki, Lapinsaaren Iikka ja Näykin Aleksi.
Tämä joukko huvitteli juaren, tapellen ja korttia pelaten riihiis ja mettiskin kesääsin. Varaastivat lampahiakin ja niitä söivät, ajelivat ilman lupaa ihimisten hevoosilla ja viättivät muutoonki roistojen elämää.
Hirmuusta jäläkiä tuli Eskoolas, kun hypeltihin Näykin Aleksin ja Eskoolan Amalian häitä. Pitkin iltaa oli jo kraavittu puukoolla ja ollu tappelun kahinaa mutta sitte Sippoolan Janne raimaantuu. Koko hääväki tormas pihallen ovesta ja klasiista ku Janne ja Pollarin Jussi vastatuste ja Musta-Jussi ja Lapinsaaren Iikka vastatusten alakoovat kahares paris pritkuttaa toisiansa puukolla.
Ku viimmeen Musta-Jussi rupes jäämähän häviöllen, löi klasin rikki ja yritti hypätä sitä kautta uloos. Aakkunalla sai kumminkin niin pahan iskun Lapinsaaren Iikan puukoosta jotta putos kuallehena kivijalaan viärehen.
Jannestakin veri virtas mutta Pollarin Jussi jo makas laattialla. Ja kun Janne meni pihalle niin siälä Jussin velii Pollarin Tuppu täjäs heti Jannea puukoolla niskahan. Mutta ku Janne oli kyllä liukas, niin kerkes antamahan samalla mitalla, notta sankarit kaatua rojahtivat päälletysten.
Oli se hirviää sotkua. Verta oli joka paikas sisällä ja pihalla, siunattihin ja manattihin ja naisten vaikerrusta ja itkua kuuluu pimiäs yös. Soli jumalatoonta menua. Mutta olipa saatu eres yks rumis. Siihen aikahan olikin ensimmäänen kysymys häistä tuleville jotta "Tapettihinko sielä eres ketää?"
Soli lopun erellä kun Janne varaasti kätyriensä kans sakkihinsa kuuluvalta Perälän Kustaalta sen perintörahoja 60 hopiaruplaa. Ja ny tuli koiralaumalle riita luusta. Jannen luulon mukhan sen serkku Pikku-Iikka oli kahminu liikaa. Ja se vaatii kostua. Mutta piti orottaa sopivaa tilaasuutta, kun Iikka vaikkolikin piäni ja nerkoonen, oli tappelijana oikeen pirunnahka.
Tuli sitte trenkien ja piikaan päänpitoviikko v. 1860. Juappoosakki oli kokoontunu taas korttia pelaamahan Jannen entisehen kotitaloohin Ala-Sippoolahan. Siinoli vanhat tutut, Janne itte, sen velii Matti, Tuurinmäen Jaakkoo, Sasupää-veljekset, Kassun Matti ja Pikku-Iikka.
Ilta pimenöö. On jo varaastettu ja paistettu lammaski ja sitä parahillinsa syärähän. Ja kun Janne kaataa viinaa kuppiihi ja fläsähyttää vahingos pöyrällekkin niin Sasupää-Erkki siitä vähä Jannea moittii. Silloon Janne paiskas koko viinapotun pöyrän ylitte Erkkiä vastanaamahan. Ny nousoo jo Pikku-Iikkakin seisomha ja sanoo Jannelle jotta " Eikö ollut puhet, jotta ollahan koriasti vaikka tullahan tällihinkin?"
Muuta ei tarvita. Janne siappaa pöyrältä puukoon jolloli lampahanlihaa leikattu ja sivaltaa sillä Iikkaa rintahan. Tämä painuu penkillen, pusertaa rintaansa ja huutaa jotta "Voivoi tärin poika minkä teit!"
Samas Kassun Matti hyppää ottamha veistopiilua seinältä, mutta Janne kerkiää ovesta pihalle ja karkuhun.
Muutaman päivän päästä Iikka kuali. Janne puikkooli ja piilootteli ittiänsä prunniskin niinku laulettihin jotta "Sippoolan Janne se Lauttamukses oli prunnis veres, nyt sen pitää seisoskella fallesmannin eres".
Janne joutuu pikoohin kiinni ja sai 1861 tuomionsa.
Linkkejä:
- laulu nro. 52 Sippoolan Janne Vaasan linnas. Pohojalaasia lauluja
.
