Kujalla: Syrjämäen talo ja perhe, Kauhava

Pieni mökki ja 13 lasta. Kaksi lapsista kuoli 2- ja 4 -vuotiaina.

Sitaatit 96-vuotiaan mummoni Tyynen kertomuksia vuodelta 2013. Kuvat ovat minun.

Syrjämäki "Piikin laaksosta" katsottuna, pellon laidassa kasvaa vanhoja kuusia ja koivuja. Pellon ja talon välissä oli ennenvanhaan kuusiaitaa ja maalattua aitaa kasvimaan ympärillä.

Sisarukset tekivät lapsena paimenessa ollessaan runon joka kertoi Piikin laaksosta, eli Piikki -nimisen metsäpalstan mukaan nimetystä peltoalueesta. Keskellä peltoa oli suuri mänty joka on sittemmin kaadettu.

"Eikös tämä vain olekin kiva paikka, isä aina kyseli. Ei siellä koskaan tarvinnut mitään pelätä. Lehmänkellojen ääni kuului kaukaa. Isä istutti koivukujan jonkin asian muistoksi."

"Kerran venäläiset sotilaat tuli juottamaan hevosiaan pihaan, me lapset oltiin piilossa sängyn alla kun joku niistä katseli ikkunoista sisään. Sodan päätyttyä sotavangit lauloivat marssiessaan tietä pitkin kotimme ohi."

Dokumenttiprojekti -TIE TUNTEMATTOMAAN | yle.fi | Arkistoitu

"Kesällä 1917 Suomessa oli vielä noin 140 000 venäläistä sotilasta. Heitä kotiutettiin jatkuvasti. Tammikuussa 1918 venäläisiä joukkoja oli vielä noin 40 000. Jotkut historiantutkijat puhuvat isommastakin määrästä. Kun sisällissota syttyi tammikuussa 1918 valkoisen Suomen alueella oli noin 10 000 venäläistä sotilasta. Itse asiassa joukko oli kansainvälinen. Sotilaat olivat kansallisuuksiltaan virolaisia, liettualaisia, latvialaisia, inkeriläisiä, ukrainalaisia, valkovenäläisiä, isovenäläisiä ja puolalaisia. Mutta valkoinen Suomi leimasi kaikki "venäläisiksi". Kirjailija Kyösti Vilkuna teloitti tovereidensa kanssa Kotkassa 16 venäläistä. Tosin heistä suurin osa oli virolaisia ja yksi inkeriläinen.
Valkoisen historiankäsityksen mukaan "vapaussota" alkoi Etelä-Pohjanmaalta. Suomen itsenäisyyden olivat tunnustaneet Venäjä ja monet muut maat. Kysymys oli siitä, että Mannerheim valkoisine armeijoineen halusi ajaa venäläiset pois Suomesta. Venäläiset riisuttiin aseista. Ensimmäinen aseistariisuminen oli tapahtunut jo Karjalassa. Valkoisen Suomen alueella venäläiset luovuttivat aseensa lähes ilman mitään taisteluita."

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003691048.html

"Kansalaissodan syttymistä on selitetty monin tavoin. Sota on toisaalta kytketty suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuuteen. Köyhälistö nousi tämän näkemyksen mukaan kapinaan, olojensa kohentamisen puolesta." (Heikki Ylikangas)

"Kaikki aina sanoi että ne tulee takaisin mutta ei kukaan koskaan tullut.

Jouko lähti viimeisenä, yhtenä päivänä sen matkalaukku oli vain hävinnyt. Kyytirahat se lainasi minulta ja lähti Helsinkiin töihin."

"Eero osti TV:n ja he katsoivat sitä aina äidin kanssa. Isä ei koskaan katsonut TV:tä. Naapurista tulivat sukulaistytöt katsomaan iltaisin myöskin mutta äiti kielsi sen lopulta koska ei jaksanut valvoa niin myöhään."

"Ikkunan alla kasvoi Vilhelmiinoja ja äidillä oli kaalinpäitä laatikossa. Mehiläisiäkin meillä oli."

Itse löysin puutarhasta vielä vuonna 2023 palavanrakkauden, humalan ja lehtosinilatvan. Yli 100-vuotias tila on ollut autiona 80-luvulta saakka.

"Jos isä näkisi miten rapistunut tila on nykyään, kyllä se kauhistuisi. Maalasimme aina kesäisin ja kaikki piti olla hyvässä kunnossa. Ehkä isä vielä unissaan kulkee siellä."

"Kerran oli kova myrsky ja isä olisi mennyt katsomaan miten hevonen pärjää tallissa. Mutta ei se uskaltanut avata ulko-ovea kun tuuli oli repäistä sen saranoiltaan. Äiti oli jo lähes sokea. Aamulla naapuri tuli katsomaan miten he pärjäävät."

"Isä piti paljon hevosista."

Johannes kauppasi muun muassa Kauhavan puukkoja kiertokaupalla:
https://sivukujalla.blogspot.com/2012/09/kauhavan-joulu-lehdet.html
https://sivukujalla.blogspot.com/p/kulkukauppiaana.html

Johanneksen Tammisaaren 1918 vankileiri -tarina. Varvaan talon isännän puolustuspuhe saattoi lopulta vapauttaa Johanneksen, ainakin apua sieltä käytiin pyytämässä.
https://sivukujalla.blogspot.com/p/punavankina-kapinan-aikaan.html

Johannes eli "Kassun Matin Johannes"
s. 22.6.1886
k. 27.9.1972

Johanneksen isä oli Matti Syrjämäki s. 1848.
Matin isä oli Kaarle Syrjämäki s. 1804.
Kaarlen isä oli Matts Kleimola s. 1780.
Kaarlen vaimon Kaisa Annalan (s. 1804) äiti oli Kaisa Piri (s. 1782).
(sukupuu tämän artikkelin lopussa)

Johanneksen äiti oli Sanna Gröndahl s. 1851.
Sannan isä Jaakko Gröndahl (s. 1820) ja äiti Caisa Kujala (s. 1827).
Jaakon isä oli Juho Gröndahl (s.1791) ja Juhon isä Jakob Gröndahl (s. 1767).
Caisan isä oli Johan Myllymäki (s. 1787) ja äiti Susanna Mutka (1786).
Johanin äiti oli Maria Kujala (s. 1762)

Tyyne vasemmalla, siskonsa Eeva oikealla. Lapua 1939.
"Lapsena olin haravoimassa Kauhavan lentokentän pohjaa, isä istutti sinne koivut. Ennen sotia olin Kauhavalla aseman kioskilla töissä, talvella oli kioskissa niin kylmä että jalat täytyi vuorata sanomalehdillä. Olin myös Litmasen kioskilla, sain sieltä hyvät suositukset joilla pääsin Lapualle työväentalon kioskille jossa olin kaksi vuotta.
Ensimmäisellä palkalla ostin sängyn. Se jäi Kokkolaan kun veli lainasi sitä työkomennukselleen ja unohti sinne. Työväentalolla harjoitteli painijoita, mutta eivät he koskaan meitä häirinneet vaikka asuinhuoneemme oli samassa rakennuksessa, toisen myyjätytön kanssa yhteinen."

Häät Helsingissä, Tyyne vasemmalla.

Tyyne piti laulamisesta ja kaikesta kauniista, runoista joita leikkeli lehdistä. Hän osasi aina arvostaa kaikkia ihmisiä, heitäkin joita väheksyttiin. Rumaa sanaa tai haukkumista ei mummon suusta koskaan kuulunut. "Muista aina syödä", oli tavallinen lause jota en lapsena ymmärtänyt, mutta hän oli nähnyt sen mitä ihmiselle tapahtuu kun ruokaa ei ole.

Tyyne Ylistarossa emäntänä. "Isä tuli käymään ja oli vihainen että olin laihtunut. Mutta mistä sitä ruokaa miniälle olisi ollut, kun ei sitä ollut itsellekään. Sotavuosina oli pulaa kaikesta. Silakoita täytyi lähteä etsimään muista taloista."

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/nostalgia/1940-luvun-sotavuodet-katevan-emannan-vuosikymmen/

"Emäntä käytti pelkkään ruoanlaittoon ja sen valmisteluun kuusi tuntia joka ikinen päivä. Yhteensä hänellä meni kotitöihin ja lapsenhoitoon 13 tuntia päivittäin. Maatalon emännän aikaa veivät ruoanlaiton jälkeen eniten siivous ja pyykinpesu. Kaikki tehtiin käsivoimin, ja pyykinpesu vastasi raskaudeltaan metsätöitä tai kivenhakkuuta."

"Isä-Johannes soitti aina haitaria häissä. Kerran minäkin jouduin soittajaksi ison haitarin kanssa. En olisi mennyt, ellei Alli olisi tullut mukaan."
Kuvassa joku veljeksistä kesäasunnon edessä, se antoi lisätilaa suurelle perheelle.

Eero jäi yksin asumaan kotimökkiin vanhempien kuoltua 70-luvulla, hän oli sotainvalidi. Hän kauppasi aikoinaan muun muassa saviastioita Lappajärveä myöten hevoskärryillä. Eero kuoli 80-luvulla.

"Eero oli kova lukemaan, aina nenä kirjassa."

Kuvassa Johanneksen viimeinen hevonen, Poika. Sekä Raiku -koira.

Testamentti 1964.

Tilan maita myytiin 1985 naapureille.

Jouko Armas (s. 7.3.1927) muutti Nurmijärvelle 6.7.1955.

Mummoni Tyyne Maria (s. 28.2.1917) vihittiin Paavo Kujalan kanssa Kauhavan kirkossa 17.9.1944. Syrjämäessä oli sinä vuonna kolmet häät. Saattaa olla että lentäjien juhannuksessa näkivät Paavon kanssa ensimmäisen kerran, Paavo kävi armeijan siellä. Ujosti oli Paavo katsellut seiniä kun oli Syrjämäkeen tullut Tyynen isää tapaamaan. (Muisteli Mansikkamäki)

Tyyne muutti Ylistaroon, sillä ensimmäinen lapsi syntyi 1944. Tyyne oli kuitenkin Kauhavalla synnyttämässä, sillä äitinsä Fiina (Liisa) oli toiminut kätilönä muissakin lähiseudun perheissä.

Joulua perheenä vietettiin viimein omassa yläkerran "poksissa" Ylistarossa ja Tyyne kirjoitti siitä muistikirjaan.

Tyyne kuoli 13.2.2014.

Kalle Ilmari (s. 6.8.1925) muutti Nurmijärvelle 21.3.1951. Hänet vihittiin Bertta Ikosen kanssa 1948. Kalle kuoli joskus 80-luvun alussa, alle 60-vuotiaana.

"Kalle sai nimensä Kaarlen kirkosta. Kalle olisi halunnut adoptoida tyttärenpoikansa, mutta kun Bertta oli jo kuollut, ei se onnistunut. Hän olisi niin halunnut elää vielä pitempään. Kerran Kalle tuli kesälomalle Helsingistä Kauhavalle ja lauloi iloisena juuri autoradiossa kuulemaansa Katri Helenan kappaletta, "Kauniimpaa aikaa en enää elää saa..."

https://youtu.be/cnKZZr_4XD0

Eeva Sisko (21.6.1923) asui Kauhavalla koko elämänsä. Avioitui Juhani Laurin kanssa 1944.

Eeva kuoli sisaruksista viimeisimpänä, 2.5.2016. Eeva oli ahkera ompelemaan töissä sekä vapaa-ajalla ja kutomaan ja hoitamaan puutarhaa.

Alli Kyllikki vasemmalla kuvassa (s. 23.1.1920) muutti Nurmijärvelle. Vihittiin 1945 Vihtori Ratisen kanssa. Alli haudattiin Rajamäelle 29.8.2015.

Allin hautajaisissa tuli ukkosmyrsky heti kun virsi saatiin veisattua haudalla, ihmiset kaikkosivat kiireesti autoihinsa. Muistotilaisuudessakin vielä ukkonen paukutti ovia ja heilutti avonaisten ikkunoiden verhoja. Syrjämäkisten perhe pelkäsi aina ukkosta, sillä joskus mökkiin oli tullut pallosalama savupiipusta.

Aune Helena syntyi 1921 ja kuoli 1923.

Irja Susanna (s. 11.4.1918) muutti Helsinkiin 1944. Avioitui ja sai Majuri sukunimen.

Eero Villiam (s. 8.1.1916). Naimaton, asui koko elämänsä Syrjämäessä. Sotainvalidi, kulki kepin kanssa. Kuoli 80-luvulla.

Toivo Johannes (s. 6.8.1914) muutti Alahärmään 1945, vihittiin Rauha Pakarin kanssa 1942.

Hilda Vilhelmiina (s. 30.9.1912) vihittiin 1933 muurari Kauno Hietakankaan (kuoli nuorena) kanssa. Hilda asui koko elämänsä Kauhavalla.

Anna Adolfiina (s. 12.4.1911) muutti Alahärmään 1933, avioitui ja sai lapset Jouko, Maire ja Hilkka Mansikkamäki. Hilkka asui kuolemaansa saakka Ruotsissa, nimellä Pihl. Kuoli 22.5.1974. Anna oli lahjakas soittamaan eri soittimia. Harkittiin lasten lähettämistä Ruotsiin sotalapsiksi, mutta Johannes oli ankarasti sitä vastaan.

https://kulttuurinvuosikello2.fi/sotalapsuuden-kymmenen-myyttia/

Aatos Matias (25.12.1909) kuoli 1946. Vihittiin Martta Vesterbackan kanssa 1933, saivat pojan nimeltä Veikko. Aatos jäi junan alle Kauhavalla.

Aili Susanna syntyi 27.11.1908, kuoli 1912.

Mummon äiti Liisa Adolfiina Järvenpää (Nukala), eli Fiina, eli isu.
s. 1.10.1889
k. 7.5.1974

Fiinan isä oli Herman Järvenpää s. 1862.
Hermanin isä oli Isak Järvenpää s. 1810, Hermanin äiti oli Maria Nukala s. 1819.
Marian isä oli Heikki Nukala (1785), Heikin isä Heikki Nukala (1749).

Isak Järvenpään isä oli Juho Huhtala (s.1777), Juhon isä Matti Järvenpää (s. 1750).

Fiinan äiti oli Lisa Hirsimaa s. 1859.
Lisan äiti oli Susanna Tomperi 1827, Lisan isä Elias Hirsimaa s. 1823.

Fiinan kirje Tyynelle 60-luvulla:
https://sivukujalla.blogspot.com/2014/10/kirjeita-50-luvulta.html

Syrjämäki 50-luvulla.

Isu ja Johannes 60-luvulla.

Tyyne yöpyi viimeisen kerran 3 yötä Syrjämäen kotitalossa juhannuksena 1989. Hän pyöräili sinne 30 kilometriä. "Olihan siinä polkemista mutta oli kaunis päivä ja hiljakseen ajelin".

Irjalla oli oma kesämökkinsä pellon laidassa Piikissä vielä 80-luvulla, Vihtorin kuoleman jälkeen hänellä oli jonkin aikaa Jaska -niminen miesystävä. Tarinan mukaan kuollessaan Irja oli nähnyt mielestään veljensä ja huudahtanut "Jouko Armas".

Kallella oli tynnyrisauna talon pihassa. Juhannukset olivat tärkeitä juhlapäiviä, koko suku kokoontui, juhlittiin Johanneksen ja Eevan syntymäpäiviä ja lentäjien juhannusta. Juhannusjuhlille mentäessä hevonen jätettiin lentokentän läheiseen metsään Hildan mökin lähelle.
Miehet juhli kossun voimin, lapsille oli punaista limsaa. Juhlien päätyttyä jonakin vuonna pikkupojat löysivät yöllä jäätelökojusta vielä jäätelöä ja söivät mahansa täyteen niin että tuli hikka.
Eräänä juhannuksena naapuri oli tehnyt kiljua ja ajoi pihaan autolla josta etupenkki oli otettu pois ja tilalla oli kiljupönttö. Pöntössä kellui kärpäsiä.
*

Autiotilan talvi 2013: