Tämän päivän kansat näyttävät kamppailevan kaupallisten ongelmien parissa. On ehtaa ja "kuutosia". Kamppailu liittyy kiinteästi ja määräävästi teollistamisprosessiin. Sillä periaate: "Mitä voit myydä, sitä voit tehdä" kuuluu jokaiselle teollisuuden suunnittelijalle, niin valtiomiehille kuin pienimmille kihoille. Kaupallinen kenttä on se koeputki jossa kokeellisesti tutkitaan millaisilla artikkeleilla on elämisen mahdollisuus huomispäivän tullen.
Kauhavan puukkoja ja tekstiilejä on myös vaihtelevalla onnella tutkittu vierailla kentillä. Tätä jakelua on suorittanut myös hyvin huomattavasti sellainen joukko kuin kulkukauppiaat, joiden työskentelystä nykyaikaisessa yhteiskunnassa vähänlaisesti kuullaan.
Vaikka puukkojen ja tekstiilien myyntiä ympäri Suomea suorittavatkin valmistajat, tukku- ja vähittäisliikkeet, saattaa kulkukauppias tuoda tuotteet etäisempienkin korpikylien ulottuville ja näin lisätä tavaran menekkiä. Tästä on seurauksena työtilaisuudet ja hyvinvointi kotiseudulle.
Kulkukauppiaitten ryhmään on pienviljelijä Johannes Syrjämäki lukeutunut monen monta vuotta ja koska hän on syntynyt 1886, mahtuu hänen pitkään elämäntaipaleeseensa suuri osa Kauhavan puukon historiaa. Hän on kulkukauppiaana ollessaan kaupannut pääasiallisimmin Kauhavan puukkoja ja tekstiilejä. Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa 1914-18 Syrjämäki myi Kauhavan puukkoja ympäri suomea. Hänet on nähty kaikissa muissa kaupungeissa paitsi ei Viipurissa ja Naantalissa, joihin hän vielä suunnittelee käyntiä visiitti-mielessä.
Kulkukauppiaaksi pakotti Johannes Syrjämäen puute, joka oli jokahetkinen vieras mökissä, jossa alunperin ei ollut maata ollenkaan. Eli siis "johanneksen karu tilinpäätös" mikä pakotti leipää kaikin tavoin ansaitsemaan oli velkainen mökki ja 11 lasta. Ja koska Syrjämäki on aina ollut huolehtiva isä, tuli yrittämisen kannustimeksi turvata perheen elämä, itsensä piti usein unohtaa ja ajatella vain että olisi kaikki kodin hyväksi.
- Kaikkea on leivän edestä pitänyt tehdä, hevos- ja lehmäkaupoista alkaen ja joskus sellaistakin josta Takalan Sanfri sanoi Kauhavan laulussaan: "metsästä saa mitä ei sanoa saa", kertoo Syrjämäki totuudellisena miehenä hymyssä suin haastattelijalleen.
Pisimmän ajan hän on toiminut kulkukauppiaana yhtä mittaa yli 10 vuotta, välillä oli uitoissa tukkilaisena ja satamakaupungeissa laivanlastaajana jne. Ennen nuorena miehenä hän oli hyvä hanurinsoittaja ja ollessaan ruotsalaisella seudulla, kysytty mies tanssipaikoilla. Tukkilaisena ollessaan hän oli pääasiassa matkassa hanurin kanssa ja tukkipojan romantiikka lieneekin luonut sen harmittoman kulkurin elämänkatsomuksen, minkä filosofian mukaan hän tuli reippaasti polkunsa tallaamaan.
Kauhavan puukko- ja tekstiiliteollisuus sai Syrjämäestä hyväntuulisen ja puoleensavetävän kaupustelijan ja samalla edustavan lähettilään, joka solmi yhteyksiä joita toisilta oli mennyt poikki.
- Kerrankin eräs talon emäntä oli hirmuisen pahalla tuulella kun näki että kulkukauppias tuli taloon. Hän paiski astioita ja rämisti sankoa ja piti kovaa porua, mutta Johannes asteli lähelle hurjaa emäntää, katsoi häntä silmät äänettömässä naurussa ja tiedusteli: "Oottako nuon kovaa odottanu?" johon emäntä tokaisi:" Vaikket olisi nytkään tullut!". Mutta leppyi samalla ja kauppaa tehtiin.
Kauhavan puukkoja olen eniten ostanut taitavalta Matti Sompilta Rengosta, lisäksi Mäenpäseltä ja Järvenpäältä. Nuoruudessani tutustuin Jaakko Hannukselaan ja myin hänenkin puukkojaan pieniä eriä. Myös Laitis-sepän töitä olen markkinoille välittänyt.
Sodan jälkeen Kauhavan puukko pilasi hyvän afäärinsä heikkojen laatujen vuoksi. Silloin näytti kuin puukkoteollisuus eläisi vain yhtä päivää varten, mutta selvyyden vuoksi sanottakoon että nämä markkinoitten pilaajat eivät olleet Kauhavan puukon pitkäaikaisia valmistajia, vaan sodan nostattamia keinottelijoita. Silloin Kauhavan puukko ruostui, sen tulin katkerasti kauppamatkoillani toteamaan.
Kerrankin tulin Kauhavalle matkaltani ja opettaja Ilmari Kivinen, innokas liikemies, tiedusteli kohteliaaseen tapaan: "Oletko ollut matkoilla?" johon vastasin harmistuneena ja väsyksissä: "Tämä on kuin kerjuulla olisi. Ne ovat matkoilla jotka ajavat autoilla ja ja junalla ja ovat hotelleissa yötä, mutta kulkukauppias joutuu polkemaan pyörällä sadat kilometrit päivässä talosta taloon. Eikä sitä saavuta mitään vaikka olisikin hauska."
Nykypäivänä on Kauhavan puukko korkealaatuista, siitä voi sanoa jälleen: Eikä Kauhavan rauta ruastu. Kilpailu on heittänyt huonon tavaran sivuun ja nykyisin tunnetuimmat nimet markkinoilla ovat Järvenpää Oy ja Reino Kankaanpää.
Johannes Syrjämäki on aina pitänyt Kauhavaa rakkaana kotiseutunaan jonne hän on kaivannut maailman myrskyistä, siitäkin huolimatta että kotiseutu on häntä joskus epäoikeudenmukaisesti kohdellut. Joutui hän v. 1918 valkoisten vangitsemaksi erään leikkipuheen tähden ja vietiin Tammisaareen. Hän on nykyään ainoa elossaoleva kauhavalainen joka on elävänä läpäissyt "Tammisaaren kuurin".
Kutomoliike oli Syrjämäellä myös suunnitteilla, lupa oli hankittu ja kaikki valmiina, mutta pääoman tarve rupesi hirvittämään joten tämä jäi lähtökuoppiin - mutta onneksi näin, toteaa Syrjämäki joka on tottunut vähään tyytymään.
Haastattelumme lopuksi päättää hän veitikkamaisesti kertomuksensa - jossa kaikessa on ollut elämänmyönteinen ja rehti, suomalaiselle työmiehelle ominainen näkemys menneestä ja tulevasta:
"Onhan niitä ollut vaikeitakin esteitä elämässä mutta turha kaunaa on kantaa, kuten toteaa Lokari laulussaan: Vaikka maailman myrskyt meitä tuudittaa niin vapaus se kumminkin koittaa"."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti