Kujalla: huhtikuuta 2014

Kujala, Kylänpää Ylistaro

J.O. Kujala (Jaakko Oskar) oli lähtöisin Isonkyrön/Ylistaron rajamailta Kuivilasta, Kyrönjoen varresta Kuivilanvuoren kohdilta. https://kareitar.fi/kuivilanvuori-isonkyron-kyopelinvuori/

Kujalat tulivat kyrööhin Seinäjoen Jouppilasta.

Jouppila-Kujala: https://www.geni.com/people/Pietari-Kujala/6000000001992315295

Kirkon-Kokko: https://www.geni.com/people/Maria-Jouppila/6000000001687943854

Jaakko Oskar: https://www.geni.com/people/Jaakko-Oskar-Kujala/6000000103155339880

J.O. avioitui Ýlistaron Kylänpäästä kotoisin olevan Lyydia Kristolan kanssa. Maatila ostettiin Järvirannan ja Kylänpään rajalta, osa hirsistä tuli Kylänpäästä. Tontin paikka oli alunperin metsänrannassa, mutta Lyydia halusi talon lähemmäs tietä.

https://www.geni.com/people/Lyydia-Kujala/6000000109131693981

Lyydia Kujala os. Kristola kotona porraspäässä

Paavo-paappani Kylänpään ala-asteella (merkittynä kuusen luona), opettaja Laura Kiivinen. Taustalla Kyrönjoki.

Paavo rippikuva

Reunimmaisena Eino ("Isoo-Eino") Paavo, Jaakko, Juho, Toivo, vanha äiti Lyydia, siskot Aili, Maija, Lydia, Saima. Isän eli (J.O.) Jaakko Oskarin hautajaiset.

Siskokset olivat herännäis-uskossa eli körttiläisiä. Maija (Könnönmäki) toimi joitakin vuosia opettajana Kalvolan koululla Iittalassa ja piti yleistä saunaa. Aili (Järvi) ja Lydia (Kujala) olivat maatalon emäntiä. Saima kuoli naimattomana, hän sai vammoja tultuaan auton töytäisemäksi.

Linkki: Körttiläisyys (=Herännäisyys)

Linkki: Perinteinen körttivirsi ( "Herätkää hitaat sielut")

Linkki: Puukkojunkkarit ja körtit (Santeri Alkio: "Kuvauksia nyrkkivallan ajoilta")

Paappa

Eero Kristola, Lapua. S. 1907, k. 1997.

(Kiitos kommentoijalle nimen korjauksesta, kuvan takana lukee Aaro.)

Torkkola, Ylistaro. Johanna ja Juho E. Kujalan perhettä.

Johanna os. Suomalainen s. 9.3.1882:

Isä Isak Abrahamsson Suomalainen 8.12.1843, Torkkola

Äiti Lisa Johansdotter 14.8.1843

Eloon jääneet sisarukset: Sanna & Sofia (kaksoset), Lisa.

(Isak Abrahamssonin isä: Abraham Johansson Suomalainen 4.12.1814, Torkkola

äiti: Susanna Isaksdotter 7.2.1820)

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ylistaro/rippikirja_1877-1886_mko118-136_ii/372.htm

Johannan ja Juhon tytär Lempi M. synt. 8.11.1907

Lempi oli naimisissa John E. Aunion (1907-1982) kanssa

kuollut 25.2.2002 Massachusetts USA

Heidän poikansa oli Urho Walter Aunio (1946-2012)

https://www.findagrave.com/memorial/140822449#

Juho Kujala ja yksi pojistaan?

Juhon vaimo Johanna os, Suomalainen?

Jaakko, Juho, Toivo tai Eino...

Eino-veljen (Korven Eino, "Isoo-Eino") vihkiäiset, paappa vasemmalla.

Kuvan toinen puoli

Esikoisen, Jaakko Oskarin ("Jaskan") vihkiäiset.

Paappani sisko Lydia Kujala vasemmalla, vieressään miehensä Eino Kujala (synt. Lehmäjoella). Maija Könnönmäki sekä miehensä Eino (?). Helli Kujala, Sakari ja Tuula Kujala. Kuvan on ottanut Toivo Kujala.

(Kiitos kommentoijalle nimien täydentämisestä!)

Tämän veljes kuvan kopio kulki Paavolla ilmeisesti sodassa mukana, se oli ihan rypistynyt ja kulunut.

Saima Kujala, Marjatta Unkuri ja Juhani Järvi.

(Kiitos kommentoijalle tiedoista!)

"Aunen muistoa kunnioittaen"

Kujala Ylistaro Kylänpää

Keskellä Lyydia.

Kampauksesta päätellen 30-lukua

Takana joki, olisiko Kuivilasta Isonkyrön rajalta peltotöistä?

Sanna Kujanpää oli Ashtabulassa, Ohiossa. Kehutaan pastori Pentti Murtoa.

http://www.emlut.com/emmaus30v/index.html

Herännäispappi

Juha Albinus Kristola, s. 1881, k. 1966. Kuva otettu Amerikassa.

(Kiitos kommentoijalle tietojen täydennyksestä!)

Veljekset lähtivät Amerikkaan hakemaan talonrakennusrahoja. J.O. Kujala lähti myös taattuaan muiden Kylänpääläisten lailla Ylistaron Osuusmeijeriä joka meni konkurssiin . Valokuvattu Ironwoodissa Michiganissa sekä Iron Rangen alueella Virginian Minnesotassa. Ainakin J.O Kujalan veljen, Juho Kujalan (s. 12.1.1881) lapset jäivät Amerikkaan asumaan sukunimellä Aunio. Heitä asuu Montrealissa.

Aunio

Linkki: https://www.findagrave.com/memorial/140822449
Linkki: Siirtolaisuus

Linkki: Siirtolaisuusinstituutti (arkistoja, rekisterejä)

Linkki: Ironwoodin kuparialue ja suomalaiset (teos)

Linkki: Minnesota Iron Range building America (video kaivoksista, ym)

Isoo-Eino?

Toivo?

Jaakko?

Juhon ollessa sotasairaalassa ei äiti uskaltanut lähteä sydänvaivoineen sinne saakka. Naapurista lähti sukulainen Topparin Eino, "terve, veli" olivat sanoneet toisilleen. Äiti olisi halunnut kysellä papilta Juhon viimeisiä sanoja.

Toivo Herman, korpraali, kss-mies ja tst-lähetti

HKK, Talvisota 5/JR 23 Taipale, Vuosalmi

Jatkosota 7/III/JR 37 (Komosen Ylistaron komppania)

Eino Alarik, alikersantti, kivääriryhmänjohtaja

E/III/6. Pr, 3/III/6. Pr

Jatkosota 9/JR 6

1. Rajataistelut Rautjärvi, Purmujärvi, Jääski, Kyyrölä, Kivennapa, Mainila

2. Asemasotaa Aleksandrovska, Valkeasaari

Jaakko Oskari, kersantti, viestiryhmän johtaja.

KTR 3, talvisodassa Ilomantsi. Jatkosodassa Krhj/III/JR 37, siirto Krh/I/16 Pr ja JR 58.

Taistelupaikat: JR 37 eteneminen

1. Laatokan Karjalaan, 18-19.7.1941 Särkisyrjä, Ilola, Ruskeala, Sortavalan mlk., Rytty, Tohmajoki, Kauravaara, Kaalamo - Sortavalan maantie, Suomäki, Okanmäki, Pitkäkosken voimalaitos, Niemiskoski ja Kiteenjoen ylitys, Tuokslahti, Tavonmäki ja Saavainjoki, Sammatsaari Laatokalla, Rautalahden motti ja Metsämiklin kylä.

2. Karjalan Kannakselle, Rajajoen ylitys ja Pien-Kallelova, Suur-Kivi, Valkeasaari

3. Asemasota

Kotipiha

Toivo-veli toimi puutyön opettajana Muhoksen poikakodissa. Hän teki paljon huonekaluja sisaruksilleen. Minulla on yksi höyläpenkeistä.

Saima s. 16.3.1908, k. 16.1.1966

Äidin kuolinilmoituksesta tehty seinätaulu. Linkki: "Kuin uni ja varjo". (Lapualla kuvattu herännäis- elokuva)

Seinätaulun tausta vanhan tapetin palanen?

Isän kuolinilmoituksesta oli tehty lasinpalasta ja ikkunateipistä seinälle ripustettava taulu. "Nyt harja majastani murtui" viittaa Vänrikki Stoolin runoon Pilven Veikko: "Voi nyt harja majastani murtui, rae viljan sorti saraltani, tupaa tuttavampi on nyt hauta"...

Kujalan talo, vainajasta ei tietoa

Ruumisvaunun verhoa erottuu vain hiukan, nämä ehkä Järvirannan kylän kärryt. Ruumis kuljetettiin talon omalla hevosella säilytyspaikastaan aitasta tai muusta ulkorakennuksesta. Arkku koristeltiin kanervin tai kukkasin. Kesäisin ruumiita säilöttiin jäillä jos niitä oli.

Sakari Kujala ja Tuula Lauronen (os. Kujala). Kuvan on ottanut Toivo Kujala.

(Kiitos kommentoijalle tiedosta!)

Hautajaisten emäntäväkeä, ruuaksi teurastettiin yleensä vasikka.

Lyydia Kujala os. Kristola, s. 27.10.1884, k. 15.3.1961

"Siell kaunis veisuu kaikuupi, kun pyhäin joukko pauhaa. Heleillä äänill iäti uutt voiton virttä laulaa. Ett ovat päässeet vaivoista, maailman kovist tuskista iäiseen rauhan majaan."

Virsi jäi soimaan surutalon vaiheille kun Kujalan mummoa lähtivät omaiset ja suuri ystävien joukko saattamaan haudan lepoon. Pääsiäiseen oli vain runsas viikko, sopiva lähtöajaksi vanhalle äidille joka jo pitkän ajan oli odottanut pääsinpäivää, taivaan pääsiäistä.

Lyydia Kujala os. Kristola oli syntynyt 1884 Ylistaron Kylänpäässä. Solmittuaan avioliiton hän muutti miehensä kanssa uuteen...

kotiin Järvirannan kylän laitaan, joka oli vähän matkan päässä syntymäkodista. Täällä hän sai lähes 60 vuotta tehdä työtä rakkaan kotinsa ja rakkaittensa hyväksi.

Sain jo nuorena tutustua tähän Kujalan tätiin. Huomasin hänessä erityisesti kolme väkevää piirrettä. Ne olivat ikävä, rukous ja lukuhalu. Vanhan kilvoittelijan oli ikävä ennen kaikkea sinne, jossa jo puoliso oli odottamassa. Puoliso, elävä kristitty, kuoli jo 27 vuotta sitten. Vanhin poika kaatui sodassa. Kovan tuskan todistajana joutui äiti olemaan noin 14 vuotta sitten, kun ensimmäinen pojista kuoli. Hänellä oli jo perhekin. Paitsi taivasikävää, oli hänellä sammumaton jano seuroihin ja kirkkoon. Oli halu tavata ystäviä, mutta vaikean sydäntaudin takia ei uskaltanut lähteä.

Rukouskamppailunsa hän kävi kotona. Oli niin paljon, joiden puolesta sai rukoilla: lapsia ja heidän puolisoitaan. Vuosi vuodelta kasvoi lastenlasten joukko, jotka isoäiti niin hellästi sulki esirukouksiinsa. Rukous oli hänelle viime vuosina suoranaista painiskelua Armahtajan kanssa. Hakematta tulevat mieleeni Monika-äidille lausutut sanat: "Eivät niin monien rukousten lapset voi hukkua".

Tauti oli sen luonteista että vuoteessa ei tarvinnut paljon olla. Nyt oli aikaa lukea. Lukuaikaa ei ennen kovin ollutkaan, kun kymmenpäinen lapsijoukko oli jaloissa. Kotimaa-lehden hän luki tarkkaan, Hengellisen Kuukausilehden vieläkin tarkempaan. Pitkät ajat sain viedä hänelle lukemista, jouluksi Talvikynttilät...

... ja keväällä Ristinkukat. Kuolinpäivänään oli hän kysellyt "Eikö se Jussi jo tuo niitä Ristinkukkia?". Lehdet saapuivat huomisin. Vähäistä ennen sydänhalvausta sanoi hän poikansa tytölle: "Lue vielä Kuukausilehdestä se Yli Virran!" Tyttö luki. Helmikuun lehdessä oli kahdesta ystävästä muistokirjoitus. Sitten hän kiitti tyttöä, lupasi jättää itsensä ja kaikki omaisensa Vapahtajan haltuun, risti kätensä ja alkoi nukkua. Siinä myös pian kuolema tapasi hänet. Liikuttavaa oli nähdä haudalla kun lastenlasten joukko veisasi mummille kauniisti.